Missä olet: Vuokko Kataisen vaikeat vuodet ”Kukaan ei ole enää kiinnostunut sinusta urheilijana kun loukkaannut”

Vapaaottelija Vuokko Katainen (3-3-1) on viimeksi astunut häkkiin kesällä 2015.

Katainen otteli arvostetun brasilialaisen XFC-organisaation järjestämässä korsisarjan turnauksessa ja oli taistellut tiensä finaaliin. Tappio koitti erittäin tiukassa ottelussa tuomariäänin.

Kataisen esiintyminen ja otteet olivat kuitenkin olleet vakuuttavat ja näytti siltä että mahdollisuudet olivat rajattomat. Valitettavasti silloin katastrofi iski.

Ensin meni olkapää, jonka kuntoutus kesti 1,5 vuotta. Alkuvuodesta Katainen kertoi haastattelussa, että paluu oli lähellä. Tarkoitus oli otella alkuvuodesta Puolassa.

Mutta jälleen loukkaantuminen pilasi suunnitelmat:

– Polvi sanoi poks kovissa sparreissa kuukautta ennen Puolaan sovittua matsia. Leikkauspöydälle joutuminen oli henkisesti tosi kova paikka. Häkkiin paluuta tosiaan odotin niin kovasti ja sitä että pääsee näyttämään, mitä olen oppinut uuden valmentajan, Sammy Hämäläisen opissa.

– Odotin matsia kuin lapsi karkkipäivää. Polven hajoaminen oli iso takaisku. Eka pari kuukautta meni aika sumussa kun oli niin pettynyt matsin peruuntumisesta ja aikaisemmin pitkän kuntoutuksen kokeneena tiesi mitä tuleman piti.. hetkessä ei häkkiin palattaisi.

– Mutta nyt kuuluu hyvää. Olen lajireenissä taas kiinni pitkän tauon jälkeen. Joulukuussa tulee 9kk polven operaatiosta jolloin  pitäis taas pystyä kunnolla reenaa. Nytkin jo pystyy kaikkea tekemään, mutta tietyt osa-alueet ,  kuten seinäpaini ja alasviennit vielä tosi maltilla, ettei satu mitään ja polvi pääsee kunnolla paranemaan.

Katainen kertoo että kaksi todella vakavaa loukkaantumista ja niistä toipuminen on ollut varsinkin henkisesti todella vaikeaa. Mutta pikku hiljaa valoa näkyy tunnelin päässä. Pienetkin edistysaskeleet tuntuvat mahtavilta.

– Elän isolla liekillä tätä elämää ja ilot ja surut tuntuu aina potenssiin sata. Hetkellisesti polven hajoaminen tuntui maailmanlopulta. Olen tehnyt isoja uhrauksia vaparin eteen, mm. Helsinkiin muutto, ja sitten lähti taas matto jalkojen alta ja unelmat oli hetkeksi laitettava hyllylle.

– Kurjaa on, että kukaan ei ole kiinnostunut susta urheilijana enää kun loukkaannut. Itselle tiimin ja taustajoukkojen tuki on tärkeää juuri silloin, kun on loukkaantunut, eikä pelkästään silloin kun valmistaudutaan otteluun.
Jonkun aikaa kärvistelin asian kanssa, mutta sitten ei auttanut kuin ottaa itseä niskasta kiinni. Tehdään sitä mitä pystytään. Jalat on poissa pelistä, mutta kädet toimii. Sit on panostettava nyrkkeilyyn.

 – Minua motivoi vapaaottelu. Se on hienoin laji mitä tiedän. Mikään ei vaan ole niin siistiä kuin nousta häkkiin. Joten ainut oikea ratkaisu on jumpata polvi kuntoon ja tehdä paluu.

Aina ei kuitenkaan positiivisena oleminen onnistunut.

 – Helposti tulee katkera fiilis. En pystynyt mennä salille edes katsomaan muiden reenaamista, olin niin kateellinen.

– Ilahdun normaalisti tiimikavereiden onnistumisista ja voitoista, mutten pystynyt elämään sitä maailmaa heidän kanssaan loukkaantuneena.

Kataisen mukaan sivussa olo on myös antanut hänelle aikaa miettiä. Tulevaisuudessa tehdään edelleen tuttuja asioita, mutta pieniä muutoksia on pakko tehdä.

– Tulevaisuudessa valitaan sparrikaverit järkevästi ja kiinnitetään extra paljon huomiota kehonhuoltoon ja palautumiseen, jotta voidaan ennaltaehkäistä loukkaantumisia.

– Treenaaminen pyörii nyt polven kuntoutuksen ympärillä. Polvea tukeviin lihaksiin on saatava voimaa ja sitä kautta paluu lajiin onnistuu.  Voin jo hölkätä vähän, teen voimaharjoittelua, nyrkkeilen. Mäkivedot on erittäin hyvä jalkojen voimareeni! Kyllä urheilu on mun henkireikä. Jos ei pääse hikoilemaan ja hengästymään, olo on kuin kalalla kuivalla maalla. Ensimmäinen 1,5kk meni kepeillä könkäten. Se oli ehkä henkisesti kaikkein vaikeinta.

– Joka kerta kun saan lisätä harjoitteluun jotain uutta, hymyilen. Viime fyssarikäynnillä lisättiin jo kyykkyyn vähän lisävastusta ja sain luvan alkaa tekemään hyppyjä. Oikotietä takaisin ei ole, treeniä kehitetään haastavammaksi askel askeleelta. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta voiton puolella tässä jo ollaan.

Vaikka kovaa työtä kuntoutuksen parissa on vielä edessä, Katainen kertoo että alustavia suunnitelmia on tehty häkkiin paluun suhteen.

– Kaikki riippuu siitä, milloin saan luvan palata täysipainoisesti harjoittelemaan. Pohjakuntoa rakennan parhaillaan, joten paluukin sitten on helpompaa. Suunnitelmista täytyy managerin, eli Paanasen Jukan kanssa jutella, ne on vielä ihan auki. Keväälle toivon matsia.  Siitä voitto blakkariin ja sitä kautta taas saadaan herätettyä isommissa organisaatioissa mielenkiinnon.

– Minä ja minun valmennus uskoo vahvasti, että kaikki osaamiseni ei ole vielä näytetty. Tulevaisuudessa isketään kovia matseja ja otetaan makeita voittoja.

Nuoresta urasta huolimatta Katainen on jo kokenut paljon. Hänen mukaansa onnistumiset ovat ruokkineet tervettä itsetuntoa, joka on auttanut kestämään vaikeat hetket.

– Päällimmäisenä mieleen ovat jääneet Brasilian reissut kokonaisuudessaan. Tosin itsestä tuntuu, että kun niistä on niin kauan, ne on tavallaan edellisestä elämästä ja nyt rakennetaan uutta uraa. Paljon on brassireissujen jälkeen ehtinyt tapahtua ja valmentautumisella on ollut ihan uusi suunta. Reissuilla on ollut myös mahtavaa  tutustua kamppailuihmisiin ympäri maailman.

– Uskon  että kokemukset ovat antaneet varmuutta siihen, että tulevaisuudessa voin lähteä minne päin maailmaa tahansa ottelemaan ja ketä tahansa oman painoluokan tyttöä vastaan.

Lukijoille Kataisella on lyhyet terveiset.

– Kuulette musta vielä! Palaan taistojen tielle heti kun se on mahdollista. Lupaan tuoda häkkiin kaiken osaamiseni ja näyttää miten kovasti olen sinne kaivannut! Minun parhaat ottelut ovat vielä käymättä.

Kuva: Teemu Siikarla/Fightsport arkisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.