Lucio Linhares katuu vain yhtä asiaa urallaan : ”Olisinpa aloittanut aiemmin”

Brasilialainen ex-vapaaottelija Lucio ”Spartan” Linhares (19-8) on monille pitkän linjan vapaaottelufaneille tuttu nimi. Uudemmalle sukupolvelle hän saattaa kuitenkin olla vieraampi nimi, vaikka mies kävi uransa aikana edustamassa UFC:n riveissä. Edellisestä ottelusta on kuitenkin kulunut jo reilut 6 vuotta.

Halusinkin käyttää tilaisuuden hyväksi ja jututtaa legendaarisena tarinankertojana tunnettua Luciota hänen urastaan, nykyroolistaan Abu Dhabilaisen UAE organisaation taustavaikuttajana sekä ajatuksista vapaaottelusta yleensäkin.

Tavoitinkin viikonloppuna oteltavaan UAE Warriors 9 -iltaan valmistautuvan Linhareksen hyväntuulisena. Ensin toki tärkeimmät eli miehen kuulumiset.

– Minulle kuuluu erittäin hyvää, elän Abu Dhabissa perheeni kanssa, nautiskellen elämästä.

UAE Warriors ilta oli toki monen suomalaisfanin kartalla, illan pääottelussa nähtiin Anton Kuivanen. Halusinkin kysäistä Lucion ajatukset illasta ja organisaatiosta.

– Tämä on 9:s tapahtuma, me tosin tulimme mukaan toimintaan kolme tapahtumaa takaperin. Arabiemiirikunnassa asuvat ihmiset rakastavat kamppailua, ennen tätä vuotta organisaatio piti reilun kolmen vuoden tauon, jolloin maassa ei juuri otteluiltoja nähty. Yksi seikka varmasti lienee se, ettei täältä ole tullut vielä yhtään kotikutoista isoa nimeä. Tämän hetken kirkkain tähti on ehdottomasti Mohammad Yahua, joka on hyvä ottelija ja hänessä on paljon potentiaalia. Hän hävisi valitettavasti ensimmäisen ison profiilin ottelunsa Bellatorissa, mutta nyt pyrimme tarjoamaan hänelle mahdollisuuden rakentaa itselleen näyttävä voittoputki ja suunnata jälleen maailmalle.

Lucio otteli viimeisen kerran 2013 , Fight Festival 33 tapahtumassa. Tällöin hän voitti toisen erän keskeytyksellä UFC-veteraani Logan Clarkin. Halusin tietää onko MMA:n suosion räjähtäminen saanut hänet kaipaamaan takaisin häkkiin?

– Sanoin usein ystävilleni, että kun istun sohvallani ja katson vapaaottelua, tunnen halun nousta takaisin häkkiin. Se tunne menee ohi heti kun nousen seisomaan. Vitsit sikseen, minun ei tee mieli enää otella, nyt on aika keskittyä muihin asioihin.

Mmikä alunperin sai Lucion aloittamaan harjoittelun, mikä oli hänen inspiraationsa? Onko hänellä mikään mitä hän katuu?

– Alunperin salille minua ajoi Karate Kid ja muut samankaltaiset elokuvat, tai no jos totta puhutaan niin äitini päätti viedä minut Judo salille kun olin 6. Tahto otella tuli tosin vasta myöhemmin.

– Minulla ei varsinaisesti ollut mitään suunnitelmia aloittaa ottelemista, aloitin BJJ:n harjoittelemisen suunnilleen samoihin aikoihin kun UFC sai alkunsa. Minulle ei koskaan tullutkaan mieleen edes koettaa vapaaottelua, niinä aikoina vain harvat ja valitut pääsivät eteenpäin lajissa. Mutta kun lajin suosio ja näkyvyys kasvoivat huomasin että minullakin on mahdollisuus lajiassa. En oikein osaa selittää sitä, mutta olin aina hieman peloissani otella, koin tätä tunnetta BJJ:ssä, mutta sama tunne ei tullut kun olin astumassa häkkiin, joku vain loksahti paikalleen. Ainut mikä kaduttaa on se, että aloitin niin myöhään, olin jo yli 30v kun ottelin ensimmäisen otteluni ja 36 kun pääsin UFC:hen. Mutta kuten sanoin MMA ei ollut realistinen vaihtoehto ennen sitä.

– Otteleminen ei koskaan muuttunut kuitenkaan työksi, en esimerkiksi koskaan lopettanut päivätyötäni. Onneksi toki harjoitteleminen oli osa työtäni, sillä ansaitsin elantoni opettamalla BJJ:tä ympäri Suomea. Tässä oli myös omat vaikeutensa, saatoin joskus olla viikkoja kaupungissa jossa ei harjoiteltu ollenkaan vapaaottelua, jossain kaupungeissa taas oli ainoastaan yksi nyrkkeilijä joten sitten boksattiin. Rakastin Suomea, tuntui kuin olisin otellut kotonani, mutta nautin myös matkustamisesta. Hieno puoli tässä oli se että tapasin mahtavia ihmisiä ja opin niin paljon, vietin melkein 12 vuotta kiertämällä maata, luin kaiken mitä käteeni sain ruokavalioista ja harjottelemisesta. Koitin kaikkea maan ja taivaan välillä ja nyt minulla on oma systeemini jota käytän elämässäni ja harjoittelussani.

Mikä oli Lucion mielestä se hetki joka muutti kaiken? Mikä nosti vapaaottelun sieltä pimeistä väestösuojista aina nordiksen jäähalliin asti?

– Isoin käänne suomikamppailussa niin vapaaottelun ja BJJ:n osalta oli kun JIM kanava näytti ”The Ultimate Fighter” sarjan ensimmäisen kauden. En usko, että jotkut ihmiset vieläkään tajuavat sen ohjelman vaikutuksen sekä lajin tutuksi tuomisessa mutta myös BBJ:n kasvattamisessa. Muistan kuinka ohjelman esittämisen jälkeen seminaareitteni kävijämäärät kasvoivat räjähdysmäisesti ja keskusteluni ihmisten kanssa lajista muuttuivat paljon miellyttävämmiksi, ihmiset alkoivat ymmärtää mikä on jutun juju.

Ennen UFC:hen pääsemistä Linhares oli nakutellut näyttävän 12-4 listan, joista peräti 8 ottelua hän otteli Suomessa, isoimmat päänahat listalla oli Mikhael Zayats, Sean Salmon, Karl Amassou sekä Toni Valtonen. UFC solmi hänen kanssaan sopimuksen 2009.

– Oli mahtavaa päästä ottelemaan heidän häkkiinsä, tosin kuten sanoin olin silloin 36 vuotias ja koin että minulla ei varsinaisesti ollut aikaa alkaa valikoimaan vastustajia tai kasvattaa mittavaa uraa. En muutenkaan koskaan kokenut tarvetta valita ketä vastaan ottelen, minulle se oli aina kaikki tai ei mitään mentaliteetti. Mietin usein olisiko asiat voineet mennä toisin, mutta meillä on vain yksi elämä ja olen tyytyväinen tähän hetkeen. Opin muutaman asian UFC:sessä ja miten he toimivat, heidän kanssaan yhteistyö vaatii erilaista taitoa ja kokemusta, mutta en halua miettiä asiaa sen enempää.

Lucio otteli lopulta kaksi ottelua UFC:ssä, vastaan asetettiin sekä Rousimar Palhares että Yushin Okami. Hävittyään molemmat ottelut Lucio palasi Suomeen ja otteli vielä 8 kertaa.

– UFC:n jälkeen koin että minulla ei ollut enää mitään todistettavaa kenellekkään, halusin vain pitää hauskaa. Olen aina sanonut että tunne häkkiin kävelemisestä on yksi uskomattomimmistä tunteista mitä olen kokenut, en olisi koskaan voinut uskoa että seuraan Royce Gracien jalanjälkiä häkkiin asti. Kaikki muuttui kuitenkin kun tiputin painoluokkaa ja hävisin UFC-veteraani Kenny Robetsonille. Sen jälkeen koin että osaltani kello kävi liian nopeasti eikä tämä ollut enää hauskaa.

Viimeisestä ottelustaan Luciolla on rakkaita muistoja.

– Se ilta oli maaginen minulle, ottelin kovan ottelun todella kovaa kaveria vastaan. Olin niin poikki että halusin vain jäädä matolle makaamaan, jouduin antamaan kaikkeni että sain kaivettua lopetuksen. Ottelun jälkeen sanoin puheessani että minua harmittaa silloisen Cagen taustajoukkojen puolesta, he uskoivat minuun ja sijoittivat minuun, antoivat pääotteluslotteja jotka kyllä voitin mutta minun suoritukseni eivät vielä silloin olleet kovinkaan tasokkaita.

– Osaltani kaikki muuttui kun pidin seminaaria Imatralla, siellä sain hurjia kavereita treenirinkiini ja he todella muuttivat minusta paremman ottelijan.

Mites nykyään? Seuraako Lucio vapaaottelua, poislukien toki UAE Warriorsin otteluillat?

– Tottakai seuraan vapaaottelua, miten nykyään voisi edes olla näkemättä otteluita tai uutisia? Olen iloinen UFC:n menestyksestä, heiltä voisi moni ottaa oppia. Pidän siitä mitä laji nykyään on ja toki sen suosio auttaa myös muita kamppailulajeja. En varsinaisesti ole seurannut suomikamppailua sen tarkemmin, tiedän että sieltä tulee kovia ottelijoita ja olen ylpeä siitä mitä teette junioritoiminnan eteen. Se on kuin rahaa pankkiin laittamista tulevaisuutta ajatellen.

Minkälaisia neuvoja Luciolla on tämänpäivän ottelijoille?

_ – Muista pitää hauskaa, menestys tulee kyllä sen ansaitseville. Äläkä valitse liikaa vastustajiasi, se saa sinut näyttämään heikolta.

Ketä Lucio haluaisi kiittää?

_ – Kaikkia ihmisiä ketkä auttoivat minua menestymään, heitä on monia mutta jos muutaman nimen nostan esille. Petteri Maunu, mainio potkunyrkkeilijä joka auttoi minua todella paljon kehittymään, Jarno Nurminen, Muay Thai spesialisti ja innokas BJJ-aktiivi. Mikko Suvanto, joka oli kaikessa hyvä ja tottakai hyvä ystäväni ja stragiamestari Sami Harju.

No miltä Linhareksen tulevaisuus näyttää? Onko ajatuksia Suomeen paluusta?

_ – Kyllä tulevaisuuteni on Suomessa, olen naimisissa Suomalaisen naisen kanssa jota rakastan suunnattomasti ja meillä on kaksi kaunista lasta. En tiedä parempaa paikkaa kasvattaa lapsia kuin Suomi.

Loppuun toki pitää kysyä Luciolta hänen lempimuistoaan pitkältä kamppailu-uralta.

– Palaan muistoissani vuoteen 2008, ottelin Pietarissa Mikhail Zayatsia vastaan. Minun ei alunperin edes pitänyt kohdata häntä, mutta M-1 tiimissämme ollut kevyenraskaansarjan ottelija loukkaantui (kyseessä oli Suomi vs Venäjä tapahtuma), ja varalla ollut ottelijamme oli liian kevyt. Tiimimme kapteeni Petteri Maunu kysyi minua ylempään painoluokkaan mikä oli itseasiassa nautinto, oli kaunis kesä, olin otellut muutaman ottelun ja jos totta puhutaan olin hieman ylitreenannut ja kyllästynyt kaikkeen. Olin päättänyt harjoitusleirini Riihimäellä, mutta en nauttinyt harjoituksista ollenkaan, minulla oli 0 motivaatiota joten idea siitä ettei painoa tarvitsisi vetää ollenkaan oli todella mukava. Ottelu alkoi ja heti alussa koitin sweepata/viedä mattoon häntä ja jäin todella kireään giljotiiniin. Muistan hyvin kuinka ajattelin ”jos taputan nyt tähän, saan ottelupalkkioni, en satuta itseäni ja pääsen muutamassa päivässä kotiin Braziliaan tapamaan ystäviäni ja perhettäni”. Se oli ensimmäinen kerta kun tälläiset ajatukset tulivat päähäni. Se tuntui oudolta ja jopa vastenmieliseltä.

– Samassa hetkessä ajatukset päässäni vaihtuivat ja muistan että ajattelin ”Vitut tästä, nyt aion paeta tästä ja pieksen tämän jätkän”. Pakenin otteesta ja haluaisin sanoa että voitin ottelun mutta näin ei käynyt. No sain kostoni myöhemmin (Linhares voitti Zayatsin vuotta myöhemmin)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.