Ennen McGregor vs Mayweatheria : Top 5 Nyrkkeily vs ”Muut lajit”

Jos joku ei ole vielä tietoinen, niin viikonloppuna otellaan Mayweather vs McGregor superottelu, jossa yksi aikakautemme parhaita nyrkkeilijöitä kohtaa yhden tämän sukupolven suurimmista vapaaottelijoista. Vaikka ottelu käydään puhtaasti nyrkkeilysäännöin, monet mieltävät sen vapaaottelu vastaa nyrkkeilyksi. Tai jos tarkkoja ollaan niin vastakkain ovat UFC vs nyrkkeily.

Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta kun nyrkkeilijä kohtaa jonkun muun ”ison” tähden lajinsa ulkopuolelta. 1950 luvulla suurta kansanhuvia oli nyrkkeilijä vastaan painija ottelut, myöhemmin erinäisten ”tough man” kisojen yleistettyä (amatöörit saivat astua kehään hanskat ja kypärä päässä) 80-90 -luvulla kisoissa nähtiin nyrkkeilijöitä kohtaamassa jos jonkinlaisia sankareita.

Keräsin alle mielestäni 5 ”parasta” lajien välistä kohtaamista:

5. Royce Gracie vs Art Jimmerson

UFC 1 oli todellinen vapaaotteluilta, jonka vetonaulana käytettiin ”laji vs laji” formaattia. Alkuperäiset promoottorit puhuivat paljon kuinka he halusivat vastata ikuiseen kysymykseen ”kuka voittaisi jos…” .

Ottelijoiden valinta vaiheessa nyrkkeily oli itsestäänselvyys. Lopulta valituksi tuli Art Jimmerson, jonka meriitit otteluun saapuessa olivat melko vakuuttavat. 29-5 ammattilaislista sekä 15-ottelun voittoputki. Valitettavasti arpaonni toi hänen ensimmäisen kierroksen vastustajaksi mysteeriwen bjj-velho Royce Gracien.

Ottelu on jäänyt elämään popkulttuuriin pitkältä siitä syystä että Jimmerson päätti laittaa käteensä yhden nyrkkeilyhanskan. Syyksi hän myöhemmin ilmoitti ettei halunnut satuttaa kättä jolla hän tykkäsi heittää jabeja.

Ottelun lopullinen kesto oli 2,18 min eikä Jimmerson saanut yhtäkään iskua perille.

Ottelu jäi Jimmersonin ainoaksi, Gracie tunnetusti taas voitti kolme ensimmäistä UFC turnausta ja saavutti ”Hall of Fame” statuksen.

4. Ray Mercer vs Tim Sylvia

Tim Sylvia oli 2000 luvun alussa yksi UFC:n suurimpia nimiä. Hän voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden brutaalilla tyrmäyksellä Ricco Rodriguezista. Myöhemmin hän voitti mestaruuden vielä kahdesti ennenkuin pyysi vapautusta UFC:stä 2008.

Hänen UFC:n jälkeinen uransa alkoi melkoisella vapaapudotuksella. Hänen ensimmäinen UFC:n jälkeinen ottelu oli Fedor Emelianenkoa vastaan Affliction otteluillassa. Se päättyi tyrmäykseen.

Tämän jälkeen Sylvialle avautui rahakas mahdollisuus kohdata entinen WBO:n raskaansarjan maailmanmestari ja 1988 Olympiakultamitalisti Ray Mercer Adrenaline MMA II illassa. Ottelu olisi Mercerin MMA-debyytti.

Ottelun säännöt ovat herättäneet paljon keskustelua,  Alunperin ottelun piti olla puhdas nyrkkeilyottelu, mutta viime hetkellä organisaatio vaihtoikin ottelun MMA:han. Tarinan mukaan Sylvia ja Mercer tekivät herrasmiessopimuksen ettei kumpikaan potkisi.

Ottelun alkaessa Sylvia potkaisi samantien Merceriä jalkaan, tämä vastasi hurjalla iskulla joka tyrmäsi Sylvian. Ottelun kokonaiskesto 9 sek.

Mercer ei otellut enää tämän jälkeen vapaaottelussa. Sylvia keräsi 7-4-1 listan ennenkuin hän jäi eläkkeelle 2015.

3. Randy Couture vs James Toney

Yksi nyrkkeilyhistorian aliarvostetuimpia mestareita James Toney vierali UFC 108 otteluillassa 2010 ja sai päähänsä kokeilla vapaaottelua. Toney oli kaukana kulta-ajoistaan ( Hän voitti ensimmäisen mestaruutensa 91) mutta oli silti vaarallinen iskijä.

Hän kuuluisasti häiriköi Dana Whitea, kunnes sai tahtonsa läpi. Dana ilmoitti että UFC ja Toney olivat solmineet ottelusopimuksen ja debyytti nähtäisiin UFC 118 illassa.

Keskustelu Toneyn vastustajasta kävisi kuumana.  Pian kuitenkin selvisi että UFC halusi tehdä Toneystä esimerkin ja Octagoniin marssitettiin UFC Hall of Famer Randy Couture. Jenkkipainin perikuva.

Ottelua markkinoitiin ”Nyrkkeily vs MMA” otteluna jossa nähtäisiin kumpi laji olisi lopulta parempi.

Ottelu itsessään ei todistanut mitään. Toney lupaili haastatteluissa tyrmäystä, mutta Couturen viisaana miehenä vei ottelun välittömästi mattoon. Lopetus tuli ajassa 3:19 käsikuristuksella.

Ottelu oli Toneyn ainut esiintyminen häkissä.

2. Bart Gunn vs Eric ”Butterbean” Esch

90-luku oli ammattipainin kulta-aikaa. WWF takoi rahaa joka tuutista. PPV tapahtumat myivät, yleisöt olivat täynnä kautta maan ja oheistuotteet loppuivat kaupoista ennenkuin uusia oli keritty tekemään.

Painipromoottoreita on kuitenkin kautta historian häirinnyt kunnioituksen puute heidän rakasta lajiaan kohtaan. Tästä johtuen yhä hullumpia tapoja on koitettu keksiä, jolla voitaisiin todistaa painijoiden ”kovuus” ja ”aitous”.

Tästä surullisin esimerkki on WWF:n Brawl For All turnaus, jossa federaation kovimmat takahuone paskanjauhajat ja entiset koulupainijat ottelivat oikeasti. Säännöt olivat epäselvät painin ja nyrkkeilyn sekoitukset.  Palkintona oli iso tukku rahaa.

Takahuone legendan mukaan koko turnaus oli rakennettu jotta oman aikansa legenda ja pian WWF debyyttinsä tekevä ”Dr Death” Steve Williams pystyisi todistamaan kovuutensa ja saisi nopeasti yleisön puolelleen.

Valitettavasti painijat osoittautuivat huonoiksi tappelijoiksi, eikä yleisö lämmennyt idealle ollenkaan. Lähes jokaista turnauksen ottelua taustoitti ”Tylsää” huudot.

Turnaus päättyi yllättävästi kun lähes tuntematon Bart Gunn voitti kaikki ottelunsa tyrmäyksellä ja finaalissa hän nöyryytti ennakkosuosikki Williamsia.

”Palkinnoksi” Gunn pääsi kisamaan WWF:n vuoden isoimmassa tapahtumassa Wrestlemaniassa. WWF:n omistaja Vince McMahon halusi testata Gunnia ja palkkasi vastustajaksi legendaariseen kovanaama Butterbeanin.

Eric Esch räjähti yleisön tietoisuuteen ”tougman” kisojen kautta, pian hän otteli puoliammattilaisena ammattilaisiltojen alkulämmittelijänä. Hän keräsi pian lempinimen ”King of Four Rounders”.

Itse ottelu käytiin oikeilla nyrkkeilysäännöillä. Esch on myöhemmin kertonut että koitti sopia WWF:n kanssa, että ottelu olisi showta, mutta McMahon ja WWF kieltäytyivät tästä ehdottomasti.

Lopputulos on yksi kamppailuhistorian brutaaleimmista tyrmäyksistä. Gunn tippui  kerran jo heti ensimmäisessä iskujenvaihdossa. Lyhyen luvunlaskun jälkeen Butterbean osui täydellisellä koukulla joka nukutti Gunnin.

Butterbean jatkoi nyrkkeilyuraansa, ottaen välillä myös vapaaottelumatseja ympäri maailmaa. Hän lopetti uransa 2013.

Gunn palasi takaisin tuntemattomuuteen. WWF halveksi häntä ja pian irtisanoikin Gunnin.  Hän paini ympäri maailmaa, kunnes koitti vapaaottelua. Hän voitti debyytissään kovanaama Wesley ”Cabbage” Correiran. Tämä johti mahdollisuuteen otella Pridessä, jossa hän hävisi Ikuhisa Minowalle.

1. Muhammad Ali vs Antonio Inoki

Tämän ottelun taustat ovat niin moniulotteiset ja koukeroiset että Josh Gross julkaisi aiheesta viime vuonna kirjan. Itsekin kirjoitin edesmenneeseen Fightsport lehteen pitkän artikkelin ottelun merkityksestä.

1976 uransa huipulla ratsatava Ali halusi haastaa itsensä ja vastasi Japaniassa kovaa ääntä pitävän ”catch painija”/ammattipainija Antonio Inokin haasteseen. Molemmat herrat olivat omalla osallaan täydellisiä showmiehiä. Ali oli äänekäs ja nokkela, Inoki huokui hiljaista vaaraa.

Ottelu piti alunperin olla showta, jossa molemmat näyttäisivät vahvalta. Inoki saisi tehdä omia painitemppujaan, ja Ali lopettaisi ottelun näyttävään iskuun. Mutta kuten aina kun isot egot ovat kyseessä, asioista ei päästy sopuun ja lopputuloksena oli pseudo vapaaottelu, jossa Ali sai lyödä, ja Inoki potkia Alia vyötärön alapuolelle.. Paini, heitot ja lukot olivat kiellettyjä.

Lopputulos on kovin mielipiteitä jakava. Jotkut pitävät sitä täydellisenä shakkimatsina, toiset täytenä vitsinä.

15 erää Ali roikkui köysissä lyöden yhteensä 6 iskua, Inoki makasi selällään potkien  yli 100 kertaa Alia jalkoihin.

Vaikka lopputulos olikin tylsä, ottelu oli yksi aikansa suurimpia kassamagneetteja ja puhuituimpia otteluita.

Tulevaan viikonloppuun asti.

Kuva: Showtime

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.