Maiju Suotaman terveiset Phoenix Series turnauksen vastustajilleen – ”Tulkaa jonossa, lähdette pinossa”

Imatralainen vapaaottelija Maiju Suotama (8-4) ottelee seuraavaksi 6.9 Invicta FC:n järjestämässä Phoenix Series 2 turnauksessa. Kyseessä on 8:n ottelijan yhden illan turnaus, painoluokkana kärpässarja. Tapahtuma näytetään suorana UFC:n Fight Pass suoratoistopalvelussa.

Kyselin Suotamalta mietteet reilu viikko ennen matkaa Kansasiin. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä toki kiinnosti tietää Vuorimuorin kuulumiset.

  • Vointi on erittäin hyvä, kesän on saanut nauttia elämän täyttymyksellisyydestä läheisten ja urheilun parissa.

Suotama nähtiin viimeksi häkissä reilu vuosi sitten, tällöin hän otteli Carelia Fight 14 pääottelussa. Halusinkin tietää missä hän on kuluneen vuoden ollut, ja miksei häntä ole nähty häkissä.

  • Kuluneen vuoden aikana malttia ja kärsivällisyyttä on todella koeteltu, ajoittain on tehnyt mieli raivonpuuskissa hyppiä seinille mutta sen sijaan oon suunnannut turhautumisen fiiliksiä henkisen kasvun harjoituksiin saavuttaen uusia vahvuuksia. Elämäntapakamppailijana harjoittelen aina tasaisesti läpi vuoden, tapoihini ei kuulu pitää off seasonia joten myöskään ero arkeen ja valmistavaan kauteen ei ole järin suuri, sisältö säilyy samana intensiteetin hieman hioutuessa. Tuntumaa on pidetty yllä kiertämällä harjoituskilpailuiden ajatuksella höntsälajeissa SM- ja EM-kisoja.
  • Olen ilokseni saanut maailmalta suoraan useampia erittäin houkuttelevia ottelutarjouksia johtavissa organisaatioissa nimekkäitä vastustajia vastaan, ja monesti soppari on edennyt aivan allekirjoittamista vaille valmiiksi. Kuitenkin maaliviivoilla olen kyennyt vain jäämään monttu auki hämmästelemään miten on mahdollista ettei tuosta paikasta klousata täydellistä syöttöä lapaan. Vaikka se on vaatinut kaiken henkisen kapasiteettini olla ajautumatta hulluuden partaalle, olen onnistunut välttämään turhautumisen. Olen suhtautunut näihin vastoinkäymisiin valmisteluna tulevaa varten, keskittyen olemaan valmiina kun kutsu käy. Entistä vahvemmin koen että päivittäinen synkkä hohdoton harjoittelu piilossa katseilta on se tärkein asia, matsin saaminen ja kokeminen kaikkine taistelukiimoineen on siihen päälle palkinto, tilaisuus josta on aina syytä kantaa kiitollisuutta.

Suotama mainitsee sivumennen kisailleensa ”höntsälajeissa”, totuus toki on se, että hän on kerännyt menestystä lukkopainin saralla, voittaen vuoden sisään kaksi SM-kultaa, sekä viime syksynä EM-kultaa. Kysyin Suotamalta, mitä menestys hänelle tarkoittaa, lämmittääkö se sydäntä vai otetaanko nämä sivulajit vain kovana harjoituksena?

  • Menestys on toki mukava sivutuote, mutta ainakaan tässä lajissa se ei voi olla ainoa merkityksellinen asia eikä ainoa mittari oman itsen arvottamisessa. Vaparissa tappion hetkellä ihminen kokee mittaamattoman suurta yksinäisyyttä ja kantaa epäonnistumisen taakkaa paitsi itselleen, myös muille läheisille ketkä ovat kykyihisi uskoneet. Olen kisannut ulkomailla voitokkaasti, mutta voittaminen ei ole tuntunut miltään sillä olen ollut matkassa yksin eikä läsnä ole ollut sitä lähipiiriä kenen kanssa lajin antamat kokemukset haluan jakaa. Samoin joskus sattuu säkäilemään voiton, mutta suorituksella johon ei voi olla tyytyväinen, silloinkin merkityksellistä ei voi olla lopputulos ja onnekseni lähipiirini latelee kyllä aivan suoraan että eihän tuolla suorituksella olisi pitänyt selviytyä voitokkaana.
  • On aina hienoa menestyä, mutta tykkään aivan yhtä paljon niistä lajin tarjoamista raadollisen kurjista tappion hetkistä. Haluan ottaa lajista vastaan kaiken mitä se antaa, mitään vaimentamatta tai valikoimatta. Olisi pinnallista haluta vain niitä ulkokultaisia huippuhetkiä, samaten kuin olisi pinnallista haluta elää ainoastaan harmonista riidatonta ihmissuhdetta – ne väittelyt ja kinastelut on justiinsa siistiä kokea läpi ja niiden ansiosta lähentyä, osoittaa että on tosissaan.

Viime aikoina Suotaman fanit sosiaalisessa mediassa ovat huomanneet häneltä useita filosofisia pohdintoja kamppailusta sekä elämästä yleensä, halusinkin tietää tarkemmin Suotaman suhdetta sosiaaliseen elämään sekä mitkä hänen mietteensä kamppailusta ovat tänä päivänä.

  • Ensiksikin sosiaalinen media elementtinä vääristää todellisuutta raakasti eikä se liene sopiva alusta avata sielunmaisemia. Ei siellä kukaan käy henkevien tekstien vuoksi, kaikki on hyvinkin laskelmoitua huomiohuorausta. Onkin herännyt vastareaktiona haave irtautua somesta kokonaan pois ja kyseenalaistaa koko olemassaolon tarve, etenkin kun siihen käytetty aika ei konverttaa hyödyksi. Ei tule mieleen yhtäkään toista lajia, jossa jopa ottelumahdollisuudet ja pääsy vaparin major leagueen ja pysyminen siellä – kuinka paljon huteja sallitaan – määrittyvät osin seuraajalukujesi perusteella. Etenemismahdollisuuksien epäsuhta mielestäni korostuu naisottelijoiden kohdalla yhteiskunnallisten kauneusihanteiden ja sitä kautta markkinoitavuuden perusteella. En suinkaan moralisoi muita sillä en ole itsekään yhtään pyhempi. Mietin vain, onko tämä todella sellainen maailmankuva, jonka haluamme seuraaville sukupolville oletuksena asettaa?
  • Kamppailun filosofian ja sielunmaiseman käsittely sekä kehon ja mielen yhteistyön vahvistaminen ovat todella olleet tapetilla ja kokeneet murroksen jolla kehityn edelleen. Rujo on auttanut minua tässä paljon eteenpäin. Olen entistä vahvemmin kykenyt sitomaan sekä päivittäiseen harjoitteluuni että ottelemiseen ja urheilijaidentiteettiin arvomaailmani. Se on tuntunut erityisen antoisalta kytkökseltä. Henkisyyden retriiteilläni olen oppinut hyvien hetkien lisäksi tykkäämään ja fiilistelemään vähintään yhtä paljon niistä melankolian hetkistä kun koko maailma hajoaa alta ja saa syleillä pettymykset haltuun. Lajia purkaen onhan tässä olemassa aivan mielipuolisia seikkoja läsnä, ottelija menee omaa terveyttä uhaten tuottamaan viihdettä ihmisille. Se miun mielestä monelta unohtuu, ammattilaisvaparia ei olis ilman sitä maksavaa yleisöä joka tulee sinne hakemaan ääriviihdettä. Me vapaaottelijat ollaan viimeinen olemassa oleva jäänne entisajan gladiaattoreista valmiina taistelemaan kuolemaan asti. Amatöörivaparin salikilpailuja toki olis olemassa, harrastusta ja järjestötoimintaa ilman maksavaa yleisöäkin, mutta ammattilaisvapari on siitä erikoisuus että laji pyörii sille bisnekselle, ja miun mielestä on ottelijan velvollisuus antaa sitä viihdettä.

Haastoin hieman Vuorimuoria ja kysyin että eikö Somessa ole kuitenkin nykypäivänä suuri voima ja eikö sitä voisi käyttää myös hyvällä tavalla? Samoin mietin ylläolevaa vastausta ja urheilijan vastuuta yleisölle. Eikö se välity myös Someen? Fanit haluavat nähdä suosikkinsa päivittäistä elämää ja seurata tämän seikkailuja, eikö some ole siihen juuri oikea väylä?

  • Toki, yhteys löytyy. Erona on vain se että ottelutilanteessa viihdetaiteilija ei pysty olemaan muuta kuin aito, kaikki esitys kyllä loppuu häkkiin. Somessa aitouden käsite ei ole aina putipuhtoinen. Uskoisin, että positiivinen tapa käyttää somea olisi epäitsekkäistä lähtökohdista tärkeiden asioiden esille tuominen, ja oman haavoittuvuuden ja heikkouksien julki tuominen.

Suotamaa ja hänen uraansa koskeva pidempi ”uutishiljaisuus” päättyi alkukuusta melko isolla tavalla, lyhyen ajan sisään julkaistiin kolme isoa uutista. Ensin saatiin tietoa Carelia ottelusta (uutisen julkaisun aikaan organisaatio on ilmoittanut että Suotama ei tapahtumassa ottele), sen jälkeen hieman yllättävä tieto että hän on vaihtanut manageriaan ja toimii nykyään uuden yrityksen kanssa. Ja tuoreimpana toki tieto, hänen osallistumisestaan Phoenix Series turnaukseen. Halusin tietää kaikkien näiden taustat

Ensin siis Carelia. Halusin tietää hieman Suotaman ajatuksia Careliasta ja siellä ottelemisesta.

  • Carelia on kotihäkkini, kaupungissa jossa olen aloittanut taipaleeni kamppailu-urheilun tiellä ja tapahtuma jossa sain debytoida ammattilaissäännöin kymmenen vuotta sitten. Siellä on aina paras tunnelma ja mielestäni turhan vähän arvostetaan sitä seikkaa, että Carelia Fight on ainoa edelleen toiminnassa oleva järjestävä taho joka on kyennyt laittamaan tapahtuman pystyyn keskeytyksettä joka ikinen vuosi, nyt jo viidentoista vuoden ajan. Se aiheutti päänvaivaa ja teki kipeää koska oma into otella vaikka joka päivä meinasi ajaa edelle, mutta muita kunnioittamiani ihmisiä konsultoituani ymmärsin että on paras päätös luopua kiinnityksestä. Vaikka lajissa suuremmat loukkaantumiset ovat harvinaisia, olisi kuitenkin vastustajaani kohtaan erittäin epäreilu asetelma antaa odotuttaa vasta matsiviikolle vahvistusta siitä olenko Kansasista palattuani jälleen ehjin nahoin ottelukunnossa.

Suotama julkaisi hieman Carelia ottelun jälkeen tiedon uudesta yhteistyökumppanista, Duello Sports Managementsistä. Kysyin tausta tälle siirrolle ja mikä hänen suhteensa edelliseen manageriin Tim Leideckeriin on?

  • Kyllä, aiemmin edustin Tim Leideckerin johtamaa Control Master Managementia, mutta syvällisen pohdinnan jälkeen päädyin juuri tämän viimeisimmän ottelutarjouksen pohjalta tarttumaan tilaisuuteen ja vaihtamaan tallia Duello Sports Managementiin. Itselleni nämä kuviot eivät ole ainoastaan työsuhteita vaan sitä ehtii muodostaa merkityksellisen ystävyyssuhteen ”pomojen” ja ”työkavereiden” kanssa, joten päätökset ei ole kepeitä. Valitettavasti yhteistyöni Timin kanssa päättyi ja jatkoin eteenpäin, sulassa sovussa toki, ja vaikka muodollisesti olisi managereiden keskustella keskenään mahdollista, ei minulla olisi mahdollisuutta maksaa kahdelle toimijalle, etenkin käytännössä samasta työstä.

Tuorein ja ”suurin” toki on tieto Invicta sopimuksesta, luonnollisesti halusin tietää asiasta kaiken mahdollisen. Kyseessä on paljon purettavaa, joten päätimme purkaa asian muutamaan eri kysymykseen, ensin toki Suotaman mietteet koko ideasta otella Invictalle

  • Pohjustuksena niille keille termistö on vierasta, Invicta on nosto-oikeudella varustettu syöttösarja UFC:lle, eli ikään kuin NHL:n farmiliiga. Tätä on odotettu pitkään ja vaikka tarjoushetkestä katsoen matsi avautuikin nopeahkosti, koen valmistautuneeni tähän tilaisuuteen kauan. Turnausmuotoa tosiaan harvemmin näkee enää nykyvaparissa, mutta mielestäni tämä on erinomainen konsepti ja sopii minulle täydellisesti, toivoisin rakenteen yleistyvän muuallakin.
  • Turnausmuoto on itselleni hyvinkin tuttu rakenne sekä ammattilaisvapaaottelusäännöin että muiden lajien sääntörakenteiden parista. Olen kokenut rakenteen sopivan minulle, sekä lataus että virittyneisyyden tila säilyy yleensä optimaalisena kokematta notkahduksia riippumatta siitä jääkö otteluiden väliin hyvin lyhyt tai hyvin pitkä aika. Palaudun yleensä moitteetta seuraavaan koitokseen. Tärkeintä on mielestäni edetä yksi askel kerrallaan ja keskittyä avoinaiseen kroppaan sekä kehon ja mielen yhteistyön edesauttamiseen.

Suotama tarjosi myös sekä allekirjoittaneelle sekä myös lukijoille kätevän lyhyen ”primerin” millä säännöillä turnaus etenee.

  • Turnaukseen on valittu kahdeksan naista, joiden keskinäiset otteluparit selvitetään vasta punnituksessa arpomalla. Tapahtumaa säännöstelevä Kansas State Athletic Commission sallii yhden ottelijan otteluminuuteiksi yhden illan aikana kertyvän kokonaisuudessaan 25 minuuttia, joten tästä syystä turnauksen rakenteena on ensin otella kaksi ensimmäistä karsivaa kierrosta suunniteltuna kestona yksi viiden minuutin mittainen erä ja finaalin suunniteltu kesto on 3x5min. Ensimmäisen kierroksen ajallisesti nopein lopettaja saa lisäksi edetessään bonuksena valita seuraavan kierroksen vastustajansa. Illassa otellaan turnaukselle varaottelut jotta reservissä on tarvittaessa nostettavissa paikkaaja voitokkaan ottelijan tilalle joka ei loukkaannuttuaan kykenisi jatkamaan turnausta.
  • Koen olleeni luontaisesti nopea lopettaja ja onnistuneeni jokusen kerran urallani laittamaan otteluita kesken. Se on jotain sisäsyntyistä, lopetuksen paikka vain valkenee hakematta. Tämä on strategiaa ajatellen vahvuuteni. Olen ehtinyt muutamia kertoja valmistautua ammattilaissäännöin oteltavaan turnausmuotoon, lisänä kaikki amatöörisääntöiset turnausrakenteet myös eri lajeissa, ja näissä olen kokenut latauksen säilyvän otteluiden välillä ja suoritustasoni kestävän useampia taisteluja illan aikana.

Turnauksessa on Suotaman lisäksi lukuisia kokeneita Invicta sekä UFC-veteraaneja, koitin tiedustella onko listalle ketään tiettyjä nimiä kenet hän on korvamerkinnyt?

  • Olen mielissäni turnauksen kovasta tasosta! Liikaa spekulointia en lähde tekemään, sillä otteluparit arvotaan vasta puntarilla. Tarvittaessa ottelen kaikkia vastaan – tulkaa jonossa, lähdette pinossa.

Suotama on jo muutamaan otteeseen maininnut, että suurin vetovastuu hänen harjoituksistaan on legendaarisella Mikko ”Rujo” Rupposella. Kysyinkin asiasta hieman lisää ja onko parivaljakko juoninut jotain erityistä turnausta varten.

  • Rujon mentorointi on muuttanut harjoittelussani merkittävästi asioita laadukkaampaan suuntaan. Kyseenalaistan entistäkin enemmän kaikkea tekemistäni, voisiko tämän tehdä vieläkin paremmin? Rujo luottaa että olen jo iso tyttö ja kykenen tekemään fiksuja asioita häkissä suunnitelman mukaan.

Viimeisenä muttei vähäisempänä kysyin Suotamalta terveisiä faneille ja seuraajille. Mainitsin myös että Vuorimuori on saavuttanut Suomikamppailussa melko harvinaisen aseman, hän lienee yksi niistä harvoista ottelijoista jotka ovat #nohaters statuksessa. Tuttuun tapaan Suotama valitsi vastauksessaan diplomaattisen ja nöyrän linjan.

  • Minua ei haittaa vaikka on vihaajiakin, tärkeintä että urheilu herättää tunteita koska sitä varten me nykyajan gladiaattorit täällä olemme, viihdyttämässä ja sytyttämässä. Toivon näkeväni varsin vilkkaassa Suomen vaparisyksyn tarjonnassa sankoin joukoin yleisöä, sillä vapaaottelu on parasta paikan päällä.

Kuva: Bosslogic/Invicta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.