Karanteeniviihdettä kansalle : TOP 5 PRIDE FC ottelua jotka sinun tulisi nähdä

Covid19 -virus on muuttanut elämäämme monelle eri tavalla, päivät kuluvat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisessa karanteenissa neljän seinä sisällä. Jotta mieli pysyisi tälläisissä ääritilanteissa terveenä, tarvitsee ihminen viihdettä elämäänsä.

Ei huolta, JamiKuparinen.com sivuston raati on käynyt läpi tuhansia tunteja kamppailuviihdettä ja poiminut sieltä 5 parasta ottelua jotka voit katsoa juuri nyt ja heti. Jos ottelu löytyy laillisin keinoin Youtube palvelusta, olen sen kuvauksen alle linkannut, muuten suosittelen kääntymään UFC:n FightPass palvelun puoleen. Sieltä löytyy ihan kaikki mitä keksitkään etsiä.

Pidemmittä puheitta asiaan, eli TOP 5 ikimuistoista kamppailua edemenneen Pride FC organisaation katalogista.

PRIDE NEVER DIE

#5 Quinton “Rampage” Jackson vs. Wanderlei Silva II (PRIDE 28: High Octane)


Kun puhutaan ottelijoiden huonoista väleistä ja siitä kuuluisasta ”blood feudista” niin mieli harhailee usein tähän ikoniseen ottelusaagaan.

Brasilialainen niittokone Wanderlei Silva kohtasi amerikkalaisen rakkikoiran ensimmäisen kerran jo 2003 keskisarjan Grand Prixin finaalissa, ilmassa oli jo havaittavissa kipinöitä. Ottelu päättyi brutaaliin ensimmäisen erän tyrmäykseen thaipolvilla.

Liekki kuitenkin leimahti Rampagen haastattua Silva kehään heti jäätävän Ricardo Arona tyrmäyksen jälkeen. Moni varmasti muistaa klassisen ” I WANT YOU BOY!” huudon ja sitä seuranneen pienimuotoisen mellakan.

Ottelu saatiin lopulta sovittua lokakuulle 2004, ja voi veljet mikä matsi se olikaan. Täyttä tykitystä pystyssä, molemmat latasivat toisiaan nuoruuden innolla ympäri korvia, kunnes toisen erän puolivälin kohdilla Wanderlei osuu todella kauniilla koukulla ristiinlyömistilanteessa ja sen jälkeen tuhoisat polvet tekivät työnsä. Viiden täysosuman jälkeen Jackson tuupertui tajuttomana roikkumaan kehäköysiin. Lopetus on yksi MMA:n historian brutaaleimmista.

Pari kohtasi vielä myöhempinä vuosina kahdesti, sekä UFC:ssä että valitettavasti molempien miesten uran ehtoopuolella Bellatorissa. Jokainen näistä otteluista päättyi tyrmäykseen.

Linkki otteluun https://ufcfightpass.com/video/30277

#4 Don Frye vs Ken Shamrock ( PRIDE 19: Bad Blood)

Tässä esimerkki taistosta joissa ottelijoiden välillä oli aitoa pahaa verta ja se todellakin välittyi myös kehään asti. Miesten välillä oli jo pitkään ennen ottelua suun soittoa puolin ja toisin, asiat eskaloituvat kun Frye kommentoi Shamrockin perhettä. Ken otti tämän tuttuun tapaansa henkilökohtaisesti ja miehet ajautuivat useamman kerran toistensa kurkkuihin ennen ottelua.

Itse ottelu oli todella hurja edestakaisin, ei tuumaakaan periksi taistelu jossa molemmat moukaroivat toisiaan kaikissa mahdollisissa positioissa. Shamrock sai ottelun aikana muutaman kerran Fryen jalat kainaloonsa ja väänsi tältä nilkat rikki. Frye vanhana punaniskana ei kuitenkaan antanut periksi vaikka kertoikin myöhemmin haastatteluissa ottelun vaikuttaneen negatiivisesti koko hänen loppu-uraansa, johtaen jopa kipulääkeaddiktioon.

Frye voitti tämän ottelun loppujen lopuksi hiuksenhienolla hajaäänituomiolla, ja ottelun lopuksi vihan toisiaan piesseet taistelijat halasivat ja tekivät sovun. Erittäin kaunista.

Linkki otteluun: https://ufcfightpass.com/video/30769

#3 Kazushi Sakuraba vs Carlos Newton (Pride 3 )

Kuva: BloodyElbow

Tämä matsi on kuuluu mielestäni MMA historian Mount Rushmorelle yhtenä alkuhistorian tärkeimmistä kamppailuista. Siinä nähtiin ehkäpä ensimmäisen kerran (??) millaista todellinen huipputason mattotaistelu voi parhaimillaan olla.

Ennen tätä ottelua Sakuraba oli jossain määrin tuntematon nimi, hän oli esiintynyt UFC Japan illassa sekä voittanut Vernon Whiten aiemmassa Pride 2 tapahtumassa, mutta yleisö ei ollut vielä täysin löytänyt häntä. Carlos Newton oli taas tässä vaiheessa yksi maapallon parhaista keskisarjan ottelijoista, hän oli kohdannut Dan Hendersonin UFC-mestaruudesta vain reilua kuukautta ennen tätä kyseistä ottelua.

Ottelu käytiin käytännössä pelkästään matossa, molemmat vaihtoivat positioita todella sulavasti ja molempien miesten lopetusyritykset soljuivat kauniisti lukosta toiseen. Normaalisti hiljainen japanilaisyleisö räjähti useamman kerran ottelun aikana raikuviin aplodeihin ja selostamossa sekä Stephen Quadros että Bas Rutten hihkuivat onnesta soikeana.

Ottelu päättyi todella kauniiseen lopetustilanteeseen, jossa Sakuraba ketjutti useamman eri lukkoyrityksen, päätyen lopulta kammottavan näköiseen suoraan polvilukkoon. Paine polvessa oli liikaa ja tuleva UFC-mestari joutui taipumaan.

Linkki otteluun: https://ufcfightpass.com/video/30820

#2 Fedor Emelianenko vs. Mirko “Cro Cop” Filipovic (PRIDE- Final Conflict: 2005)

Kaksi aikamme parhaisiin kuuluvaa raskas sarjan soturia olivat pitkään olleet törmäyskurssilla, väliin oli ehtinyt tulla niin Fedorin murtunut käsi kuin myös Kevin Randlemanin murskaava oikea koukku. Hetken näytti siltä että tätä oman aikansa ”Dream matchia” ei tultaisi ehkä koskaan näkemään.

Lopulta (arvolle sopivasti) miehet kohtasivat 2005 PRIDE raskaansarjan Grand Prixin finaalissa.

Ottelu lunasti sille asetetut korkeat odotukset ja vaikka ratkaisu jouduttiinkin hakemaan tuomarin käsistä, niin jokainen kehässä oteltu minuutti oli täynnä jännitystä. Muistan itse todella hyvin kuinka onnistuin saamaan Sherdogin kautta linkin koko matsiin heti tapahtumasta seuraavana päivänä, ja kuinka minua jännitti ja hermostutti mitä tulisi tapahtumaan.

Molemmat miehet olivat omalta osaltaan lopettajia, CroCop tietysti kuuluisalla yläpotkullaan ja Fedor villeillä koukuillaan. Minulla oli tunne että ottelu voisi loppua hetkenä minä hyvänsä yhteen hyvään osumaan. Kumpikin sai hyviä osumia, Fedor mursi nenänsä heti ottelun alkuhetkillä, mutta osoitti todellista mestarin sydäntä ja lopulta sai väsytettyä ja lannistettua CroCopin.

Voitto kaikin tuomariäänin Fedorille ja yksi sulka hattuun legendaarisella uralla. Vitsit mikä matsi, staredownissa meikäpojalla menee kyllä aina kylmät väreet.

Linkki matsiin: https://ufcfightpass.com/video/31302

#1 Don Frye vs. Yoshihiro Takayama (PRIDE 21: Demolition)

C’mon, voiko tähän edes olla muuta vaihtoehtoa?

Tämä oli se eka vaparimatsi mikä minulle tuli jonkun epämääräisen ”Craziest K-1 Knockouts” kokoelmavideon mukana ja se näky on jäänyt ikuisesti mieleeni.

Lihaksikas jenkkihousuinen pälvikalju takomassa jättimäistä vaaleatukkaista miestä lätkätyyliin turpaan.

Ja tarviiko tähän edes muuta sanoa. Tämä on varmaan yksi legendaarisimmista ja villeimmistä matseista MMA historiassa. Ja kun koktailiin lisätään hulluna mylvivä yleisö ja mielensä räjäyttänyt Bas Rutten niin ei voi muutakuin pistää linkin alle ja sanoa, että katso tää. Tiedän, että olet nähnyt tämän jo tuhat kertaa mutta silti tää vaan toimii edelleenkin.

Hulluinta tässä lienee se että tänhän ei olisi edes pitänyt toimia. Frye oli kuluttanut aiemmissa otteluissa kroppansa loppuun ja oli todella huonossa jamassa. Alun perin vastaan sovittu Mark Coleman loukkasi niskansa ja tilalle vaihdettiin pitkänlinjan ammattipainija, jolla oli alla kolme keskeytystappiota, viimeisin niistä tyly turpasauna Semmy Schiltille.

Joskus odottamattomista aineksista syntyy kultaa ja niin tästäkin. Herrat marssivat keskelle kehää, nappasivat toisiaan niskan takaa kiinni ja alkoivat takoa. Muistan ikuisesti kun kameramies nappaa lähikuvan ensimmäisen tilanteen jälkeen Takayaman naamasta ja yleisö näkee kuinka pahasti hänen silmänsä ovat turvonneet.. Huh Huh

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.