Jesse Urholin maltillinen uransa isoimman voiton jälkeen: ”Lisää kovia voittoja ja sitä kautta sitten eteenpäin”

Lauantaisen Cage 50 -otteluillan yksi etukäteen puhutuimmista ja odotetuimmista otteluista oli porilaisen supertähden Jesse Urholinin ottelu vahvaa jenkkihaastaja Dante Schiroa vastaan. Ottelua ennakoitiin Urholinin uran kovimmaksi haasteeksi ja sitä pidettiin hyvänä merkkipaaluna millä tasolla ”Avengerin” on tällä hetkellä uraansa.

Schiro tuli otteluun 6-1 listaisena, alla todella tiukka tappio joulukuussa ONE CHAMPIONSHIP:ssa entistä tittelihaastaja Agilan Thania vastaan.

Ottelusta tulikin tasainen taistelu, jossa molemmilla oli omat vahvat hetkensä, Schiro pääsi yrittämään muutamaa todella vahvaa lopetusyritystä lukoilla ja Urholin vuorostaan pääsi osumaan Schiroa todella monilla iskuilla ja potkuilla. Ottelu päättyi lopulta Urholinin voittoon kaikin tuomariäänin.

Halusin selvittää tarkemmin Urholinin ajatuksia ja matkaa Kulttuuritalon häkkiin, joten otin puhelimen käteen ja otin yhteyttä Poriin.

Heti alkuun kiinnosti tietysti tärkeimmät, eli miten Urholin ja hänen ottelunsa loukkaama jalka voi?

– Ihan hyvät fiilikset. Yleiset kropan kivut jalkaa lukuunottamatta on aikalailla jo poissa. Jalka on kipeä mutta parantuu hyvää vauhtia. Pystyy kävelemään ok.

Ottelussa oli monia hienoja asioita, yksi vähemmän huomiota saanut seikka on se, että toisinkuin aiemmin Urholinin vastustaja pysyi samana ottelun julkistamisesta lähtien. Aiemmissa tapahtumissa on ollut kovin tuulista ja Urholininkin vastustajat ovat vaihtuneet muutamaan otteeseen. Miten Urholin itse koki tilanteen ja helpottiko yhteen ottelijaan valmistautuminen alusta loppuun itse ottelemista?

– Ei mulla oikeastaan ole tainnut olla kuin yksi vastustajan vaihto lyhyemmällä varoajalla. Aika hyvin on saanut valmistautua aina siihen alkuperäiseen kaveriin. Valmistautuminen oli saman tapaista kuin tähänkin asti. Hieman enemmän ylimääräistä juoksua sun muuta että sai painoa alas.

Kuten yllä totesinkin niin ennakkoon Schiroa pidettiin vaarallisena vastustajana kokemuksensa sekä vahvan painitaustansa puolesta. Mitä Urholin itse tiesi jenkistä? Oliko otteluun luoto joku pelisuunnitelma?

– Tiesin, että hänellä on folkstyle painitausta , on liukas matossa ja pitkulainen kropan tyyli mikä tekee tietyistä painitilanteista haastavempia. Game planina oli vetää hyviä alapotkuja ja lyödä takasuoraa vastaan pystyssä -> sitä kautta pistää kaveri selälleen ja voittaa matsi matossa.

Urholinin ura on ollut nousukiidossa heti ensimmäisen ottelun jälkeen. Vastustajat ovat koventuneet sekä paikka kortilla on noussut tasaisesti, ottelu Schiroa vastaan oli nostettu illan toiseksi pääotteluksi. Suomessa pääottelun arvostus ei välttämättä ole täysin samassa kuin muualla maailmalla, mutta tosiasia on että niin hardcore fanit kuin myös uudemmat lajiin tutustujat pistävät helpommin markiisipaikalle nostetut nimet mieleen. Halusinkin tietää, mitä mieltä Urholin itse tästä oli? Vaikuttiko myöhempi otteluaika esimerkiksi valmistautumiseen?

– Ei vaikuttanut valmistautumiseen. Mä oon sanonut että ei ole väliä missä vaiheessa kortilla ottelen ja jos One/Jukka näkee että olen toisen pääottelun arvoinen niin se on kyllä suuri kunnia. Mutta yhtä kovaa jumppaan aina matseihin. Ei mulla mitään esimerkiksi kellonaikojen kanssa kikkailua ollut, sen verran että vikalla viikolla hiukan myöhemmin nukkumaan kuin normaalisti 🙂

Minua on aina kiinnostanut ottelijoiden rutiinit ja valmistautumiset otteluihin. Halusinkin tarkemmin tietää millainen viimeinen ns ”fight week” Urholinilla on? Milloin hän laittaa jarrun päälle harjoittelun suhteen? Miten hän henkisesti valmistautuu tulevaan koitokseen?

– Aikalailla normi työviikko torstaihin asti. Paljon veden juomista ja tarkka ruokavalio/suolan määrä. Suvin ohjeiden mukaan teen paljon mentaalitreeniä itse painonvetoa ja matsipäivää varten. Käyn läpi tapahtumia omassa päässä.

Urholin on otellut nyt kaksi viimeisintä otteluaan 77,1kg painoluokassa, joka tarkoittaaa melko isoraamiselle ja kokoiselle Urholinille useamman kilon painonvetoja. Halusin tiedustella tarkemmin miten ja milloin Urholin aloittaa painonvetoprosessin ja yleisestikkin hänen mielipiteitään tästä minusta vanhentuneesta ja turhasta prosessissta.

– Painonveto on kyllä ehdottomasti se surkein osuus tässä touhussa ns. ”pakollinen paha”. Itse teen kylpemällä kuumassa suolavedessä ja sen jälkeen ”muumioituna” vällyjen väliin. Ekat pari vetoa kun ei oikeastaan tarvinnut niin hirveesti duunia tehdä niin tein infrapunapussissa.

– Eihän se fiksua ole, mutta kuuluu lajiin. Itse haen kokoetua matsia varten kun puntarin jälkeen on yli vuorokausi aikaa nesteyttää itsensä kondikseen. Varsinkin mattopainotteisena koen että jos matsipäivänä olen vaikka 8-10kg painavampi kuin puntarilla niin kaverille on raskasta ku mursuan siinä päällä. Itselläni vedot nyt ei ole mitään ihan absurdeja vaikka vähän kärsimään joutuukin.

Ottelijat kohtasivat ensimmäistä kertaa toisensa perjantaina järjestetyissä yleisölle avoimissa punnitustapahtumissa. Miten Urholin kokee nämä tilanteet, onko se ensimmäinen ”staredown” hänelle jotenkin merkityksellinen ja allekirjoittaako hän ajatusmallin jossa ottelu saattaisi jopa ratketa jo tässä vaiheessa?

– Onhan se ihan mielenkiintoista päästä näkemään kaveri face to face ennen matsia ja yleisöähän varten sitä varmaan enemmänkin tehdään. Toki joillakin se voi matsiinkin vaikuttaa. Mä keskityn aina vaan siihen itse otteluun.

Usein kuulee urheilijoiden rituaaleista ja taikauskoista ennen urheilusuoritusta, legendaarisimmat tarinanat lienevät luokkaa ”aina samat alusvaatteet”. Onko Urholinilla jotain vastaavia rituaaleja ja miten hän muuten valmistautuu kuuluisana ”fight dayna”. Onko hänellä perhosia vatsassa päivän aikana?

– Sehän on se minkä takia tätä tehdään. Aamujumppa on varmaan mun tärkein rituaali siinä että saa kropan hereille. On mulla ny muutamat kalsarit, mutta samat lämmittelykamat on aina! Se jännitys pitää vaan hyväksyä ja olla sinut sen kanssa. Musta tuntuu että jos ei jännitä niin ei ota tosissaan.

Yksi vapaaottelun hienouksia on ottelijoiden näyttävät sisääntulot, moni muistelee kaiholla PRIDE FC:n teatraalisia spektaakkelimaisia sisääntuloja, Suomessa meno on toistaiseksi vähän hillitympää. Cagen sisääntulot ovat omalla tavallaan hyvin tyylikkäitä, lähikuvineen lämmittelevästä ottelijasta, ja punaisesta matosta jota pitkin ottelijat kävelevät häkkiin, samalla kun ottelijan itse valitsema sisääntulomusiikki soi. Mitä mieltä Urholin itse on sisääntulon ja musiikin merkityksestä? Mitä hän miettii ennenkuin hän astuu häkkiin?

– Onhan se hienosti tehty kyllä Cagessa, mulle se on se viimeisin jännityksen hetki ennenku saa mennä ottelemaan. Ainoastaan mielikuvana käyn läpi sitä hetkeä ja miltä se tuntuu. Biisi on mulle tosi tärkeä ja oon silläkin tavalla onnellisessa asemassa että ICEID niminen bändi (tsiigatkaa spotify/youtube) on tehnyt aivan maagisen biisin millä pääsee ottelufiilikseen.

Kuten yllä puhuttiin, itse ottelu oli todella tiukka ja tasainen sota, jossa molemmilla ottelijoilla oli hyviä hetkiä. Miten Urholin itse koki ottelun? Yllättikö Dante hänet?

– Oli siellä hyviäkin asioita. Alapotkuihin olen tyytyväinen ja siihen että en ottanut kupoliin kovia iskuja. Se tokan erän kaatotilanne mistä liian ahnaasti lähin selän puolelle ja jäin ite alle hävettää varmaan elämän loppuun asti. Eka käsilukko oli piukka ja joutu kääntää tosissaan pois ku kropat oli vielä kuivana. Niissä muissa ei ollut hätää. Sillä oli kyllä uskomaton öljylantio ja ei vaan suostunu hyväksymään niitä positioita. Crafty ukko.

Ottelu oli Urholinin ammattilaisuran ensimmäinen, joka meni täydet kolme erää. Miten se vaikutti Urholin tekemiseen fyysisellä ja henkisellä puolella?

– Ekalla erätauolla olin vielä kohtuu freesi ja siinä varmaan realisoitui se ajatus että ok tää kaveri ei oo menossa mihinkään et oo valmis grindaa nyt 3 erää. Toka erätauko olin väsynyt ja päässä ajatuksena oli vaa että okei 1-1 erät, nyt meen niin saatanasti päälle pystyssä ku en jaksa enää painia kunnolla.

Kolmannessa erässä nähtiin pidempi pätkä pystyottelemista, jossa Urholin pääsi tarjoilemaan hyviä suoria ja todella painavia alapotkuja, halusinkin tarkemmin tietää mikä tämän takana oli? Oliko se aiemmin suunniteltua vai tunsiko Urholin paljon puhuttua ”taistelukiimaa” jossa primitiiviset vaistot ottavat vallan ja pelikirja lentää roskiin.

– Tossa ylempänä se varmaan tulikin, toka erä oli tosi raskas ku yritin väkisin kaataa aika surkeista asennoista ja sitte kämmäsin itteni sinne alle vielä ja piti nousta ylös. Alapotkut tuntu hyviltä mutta sit ku se alko kostaa niitä tonne calffii ni tuntu kyllä niin helvetin pahalle. En mä mitenkään erityistä kiimaa siinä kokenut. Halusin vaan voittaa.

Miltä Urholinista tuntui kun hänen kätensä nostettiin ylös voiton merkiksi? Alla oli 15minuuttia todella kovaa taistelua.

– Kyllä se voittaminen aina hyvältä tuntuu. Jalka oli sen verran kipeä että mitään erityis mehusteluja ei siinä irronnut.

Miten Urholin palautui tuollaisesta taistelusta. Pääsikö hän nauttimaan Cagen kuuluisista jatkoista, ja Apollon mainiosta shottivalikoimasta?

– Ei pystyny kävelee ni jäi jatkot väliin tällä kertaa. Levolla ja lääkkeillä palautuu. Aikahan ne kaikki kolhut parantaa. Ja toki vähän karamelliä kylkeen. Mielummin herkuttelen ku juon.

Miten Urholin kokee ottelun jälkeiset päivät? Useampi urheilija on puhunut ”tyhjästä tunteesta” ja jopa jonkin asteisesta surumielisyydestä kun työ on tehty ja epävarmuus seuraavasta suoritteesta asettuu ylle. Millainen ottelun jälkeinen päivä on?

– Yleensä kroppa on kipeenä ja 3h ajomatka siintää horisontissa. Onhan siinä vähän sellainen tyhjä olo ku pitkä valmistautumisjakso kulminoituu matsiin ja sit se on taputeltu. Yleensä meen maanantaina duuniin mutta tällä kertaa iskin strategisesti talviloman matsin jälkeiselle viikolle niin on mukava palautella mieltä ja kroppaa.

Luonnollisesti heti voitokkaan ottelun jälkeen alkaa spekuloinnit. Mitä Urholinille seuraavaksi? Innokkaimmat fanit olivat lähettämässä häntä jo isoihin rahaliigoihin Amerikkaan, toiset taas toivoivat vielä muutamaa kasvattavaa ottelua Suomessa. Miten Urholin itse näkee tulevaisuutensa?

– Tähtäin tietysti ulkomaille, mutta kaikki aikanaan. Lisää kovia voittoja ja sitä kautta sitten eteenpäin. Paljon pitää duunia tehdä ja yrittää kiristää ruuvia sitten kun tästä taas pääsee takaisin sorvin ääreen.

Yksi Urholinin markkina-arvoa nostavista tekijöistä on hänen voittamaton 6-0 listansa. Se on monella tapaa arvokas, niin ottelun järjestäjien silmissä, kuin myös potentiaalisten vastustajien kohdalla. Moni haluaa olla se ensimmäinen joka aiheuttaa ensimmäisen tappion. Miten Urholin itse kokee asian? Aiheuttaako se hänelle paineita?

– Ei, jokainen häviää joskus. Ei mulla mitään peikkoa asian kanssa oo. Kaikkeni teen että voitan jokaikisen tilanteen, erän ja matsin. Tottahan se on että tappioton lista on maailmalle hamutessa ihan hyvää valuuttaa.

Loppuun tuttu kysymys, Urholinin terveiset lukijoille ja seuraajille.

– Suurin kiitos kuuluu treenikavereille ja niille jotka mua auttaa eteenpäin vaparissa. Iso kiitos kaikille jotka seuraa tätä meikän touhua ja jotka mua tukee. Olette parhaita. Kiitos seuraaville tahoille: Cage MMA, Jukka Paananen, One Silvera, Porin Kamppailu-urheilukeskus, Suvi Salmimies. Kiitos sponsoreille: Macaco Branco, Huittisten Säästöpankki, Ravintola Pikku X, Voimapuoti, Nippon Sport, Ulvilan Autopiste, PK-pakkaus

Kuva: Kuvakaappaus Cage MMA Finland videosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.