FinnMMA Awards 2019 – Vuoden Taustapirut

JamiKuparinen.com jakaa näin vuoden lopuksi muutamassa eri kategoriassa leikkimieliset ”FinnMMA Awardsit”, joilla halutaan palkita ja muistaa vuoden aikana menestyneitä sankareitamme.

Tänä vuonna homma aloitetaan tuttuun tapaan ”Vuoden taustapiru” palkinnolla, joka jaetaan henkilölle/henkilöille jotka ovat tehneet kulisseissa isoja tekoja lajin eteen. Heitä joita harvoin muistetaan kiittää, vaikka syytä olisi.

Haluan antaa tänä vuonna tämän tunnustuksen Ylilyönti duolle eli Jani Mesikämmenelle ja Jaakko Dahlbackalle, jotka ovat tuottaneet viikkoista kamppailu-urheiluun keskittyvää podcastia ja sitä kautta tehneet sen mitä kauan uskottiin mahdottomaksi, eli tehneet vapaaottelusta salonkikelpoista. Ei tarvitse kuin katsoa heidän jyrkässä käyrässä nousevaa kuuntelijamäärää tai sitä hienoa tapaa jolla heidän lanseeraama ”kampailukansan radio” kerää jokaviikko toistakymmentä kysymystä niin ensikertalaisilta kuin myös pitkän linjan kuuntelijoilta.

Viikkotaisten tapahtumaennakoiden ja vedonlyönttärppien lisäksi herrast tarjoavat myös Euroopan UFC sekä Bellator illoista paljon mielenkiintoista materiaalia mikä jäisi muuten näkemättä, tämän lisäksi molempien miesten laajat kontaktit varmistavat sen että jos suomiUFC:n osalta tapahtuu mitään niin heillä on tieto asiasta ensimmäisenä. Kun Packlen loukkaantui viime hetkelle ennen viime vuoden loppupuolen matsia, Ylilyönti tiesi asiasta, kun Makwanin vastustajaa pohdittiin niin Ylilyönti tiesi asiasta. Kun Mäntykivi pääsi ottelemaan Cage Warriorsin pääotteluun, niin Ylilyönti tiesi asiasta.

Vakuuttavinta tässä on kuitenkin se että, herrat ovat jaksaneet vääntää podcastia jo kunnioitettavat 132 jaksoa, aiemmat ”viikottais” podcastit ovat yleensä kuolleet syystä tai toisesta jo ennen 100 jaksoon pääsyä.

Mikä sitten on Ylilyönnin taika? Miksi sitä jaksaa kuunnella viikosta toiseen vaikka UFC tai MMA ei välttämättä ole niin tuttua. Mielestäni vastaus on hyvin selkeä, Jaakolla ja Janilla on taustalla vuosien yhteinen työhistoria ja haluaisin ainakin uskoa että myös yhtä pitkä ystävyyssuhde, ja se kuuluu joka jaksossa. Kavereiden kemiat kohtaavat ja viikkojen kuluessa on hienoa nähdä miten pientä veljellistä naljailua ja ”äijäilyä” on tullut lisää. Usein tuntuu että istuisi ukkojen kanssa pubissa oluella ja juttelisi vaparista, ja se on ainakin itselle se mitä olen aina etsinyt kamppailuviihteeltäni. Toki asiaa myös auttaa se että molemmat miehet tietävät mistä puhuvat, Mesikämmen on Tilleksen ohella se yksi suomikamppailujournalismin isiä ja Dahlbacka on pyörinyt kehässä, häkissä, kehän laidalla, harjoitusmatolla ja kaikkialla missä kamppailua voi ja joskus ei voi tehdä. Näkemystä ja kokemusta sitä löytyy.

Plus pakko rakastaa duo jolla on munaa kutsua itseään kamppailu-urheilun äänitorviksi.

Kiitos tähän astisista ja toivottavasti äijien puhti ei lopu ja jaksatte duunata ainakin toiset 132 jaksoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.