FinnMMA Awards 2019 – Vuoden ottelija

JamiKuparinen.com jakaa näin vuoden lopuksi muutamassa eri kategoriassa leikkimieliset ”FinnMMA Awardsit”, joilla halutaan palkita ja muistaa vuoden aikana menestyneitä sankareitamme.

Tänä vuonna päätin erotella Vuoden ottelijan ja Vuoden kamppailijan kahdeksi eri ”palkinnoksi” . Syitä tällä päätökselle oli monia, suurin kuitenkin se, että halusin nostaa nämä molemmat työnsankarit esille.

Ensimmäisenä näistä vuoden kahdesta ”isoimmasta” palkinnosta jaetaan vuoden ottelija, tässä tapauksessa vapaaottelija.

Haluan vielä muistuttaa että vaikka ”palkinto” jaetaankin vain yhdelle ottelijalle, niin jokainen kisaaja joka on matolle, kehään tai häkkiin noussut on vuoden ottelija. Arvostus on valtava teitä kohtaan.

Pidemmittä puheitta, vuoden 2019 ottelija on Jesse ”The Avenger” Urholin.

Urholinin tämän vuoden sotakampanja jatkaa hienosti viime vuodelle täysin yllätten alkanutta vapaaottelu-uraa. Jesse teki 2018 huhtikuussa debyyttinsä ja namutteli kaksi tyylikästä lopetus voittoa Cagen riveissä, molemmat lupasivat hyvää seuraavalle vuodelle.

Ennakkoon uskalsin odottaa Jesseltä hienoa vuotta, mutta hän kyllä ylitti kaikki odotukseni. Kolme ottelua, kolme itseään kokeneempaa vastustajaa ja kolme ensimmäisen erän lopetusta.

Lyhyt recap vuodesta:

Helmikuussa vastaan saapui Cage 42 illassa vakuuttanut tsekkiläinen Vojtech Garba. Garba tiedetään kovana pystyottelijana, edellisvuotena hän kirjaimellisesti potki Mikko Ahmalalta jalat alta. Hänellä oli myös pituus sekä ulottuvuus etu, joten ennakkoon matsista povattiin Urholinille kovaa haastetta

Itse ottelu oli kuitenkin Urholinilta erittäin hieno esitys, Garba pääsi mätkimään ottelun alussa muutaman kovan osuman vasemmalla suoralla, joten Urholin ui sylille ja vain 21 sekuntia erän alun jälkeen Garban vahvimmat aseet olivat pois pelistä ja ottelu oli Urholinin vahvuusalueella. Tästä ottelu eteni mattoon ja Garban kovista puolustusyrityksistä huolimatta Urholin johdatteli tilanteen siihen, että ajassa 4.01 Garba joutui taputtamaan tiukassa kolmiokuristuksessa..

Urholin teki nopean paluun häkkiin heti huhtikuussa, vastaan löydettiin Uzbekistanilainen Husniddin Ganiev. Koko ikänsä voimapaininut Ganiev oli ammattilaisurallaan voittamaton, molemmista aiemmista otteluista hän oli napannut. keskeytysvoitot. Etukäteen hänen vahvuudeksi luotettiin kovat voimalyönnit pystyssä ja matossa.

Itse matsi oli jälleen hieno esitys kehittyvältä Urholiniltä. 12 sekuntia ottelun alusta Ganiev oli matossa, loppu olikin taas vain ajankysymys. Ganiev repi ja roikkui ja pääsikin sekunniksi pystyyn, Urholin tosin repi hänet takaisin mattoon. Lopetus oli sangen brutaali, Ganiev koitti roikkua Urholinin päässä, vanha painivelho haistoi paikan Von Flue kuristukselle ja hetken paineen annon jälkeen Ganiev nukahti siihen paikkaan ja jälleen yksi ensimmäisen erän lopetus.

Huhtikuun jälkeen Urholin piti hieman luovaa taukoa ja palasi häkkiin vuoden viimeisessä Cage 49 tapahtumassa. Vastaan saatiin Georgian vapaaottelumestari Tamaz Bochorishvili, jolla alla oli useamman ottelun voittoputki, kaikki uran voitot hän oli takonut ensimmäisessä erässä.

Ottelu oli ehdottomasti Urholinin vakuuttavin, Bochorishvili halusi hakea ottelun mattoon, Urholin kontrasi tilanteen mattoon ja välittömästi jäätävä mattopaukutus, lopputulos oli tuomarin väliintulo ajassa 1.05. Seliteltävää tuskin jäi kenellekkään.

Mainittava on myös että Urholin on tämän vuoden aikana tiputtanut painoluokkaa ja vuoden viimeisin kisailu käytiin 77,1 kg:ssa.

Miksi sitten Urholin? Tänä vuonna on nähty useita hienoja suorituksia ja voittoja. Mikä tekee Urholinistä vuoden ottelijan? Itselle sen ratkaisi Jessen tekeminen ja edustaminen. Aikana jolloin vapaaottelijat kilpailevat näkyvyydelle ja somepreesensillä, niin Urholin edustaa sitä old school kamppailijaa, vertailukohtana voisi sanoa Igor Vovchanchyn tai Oleg Taktarov. Kovan duunin tekijöitä jotka tulevat otteluiltana paikalle ja tekevät duuninsa ja poistuvat illan jälkeen takaisin metsän keskelle (tässä tapauksessa Suomen Siperiaan eli Poriin) valmistautumaan seuraavaan haasteeseen.

Harjoittelusalilta saatujen raporttien ja tarinoiden mukaan Urholinin treenaus ja omistautuminen vapaaotteluun on tasoltaan lähes tyä_ukko tasoa, eli kovaa vedetään pitkin vuotta. On ollut hienoa nähdä miten vuosikausia painimattoja Suomessa ja Euroopassa dominoinut Urholin on käytännössä 1,5 vuoden aikana onnistunut tekemään itsestä aggressiivisen ja lopetushakuisen vapaaottelijan, toivottavasti ensi vuonna nähtäisiin myös miehen kovasti kehuttua pystylyömistä.

Rehellisimmät sanat tulevat yleensä niiltä ketkä ovat meitä lähimpänä, joten annankin estradin Urholinin puolisolle Suvi Salmimiehelle, joka kirjoitti muutaman sanan Jessestä.

-Jesse ei koskaan valita, tai no se saattaa kuukaudesta toiseen kertoa, kuinka jonnekin samaan paikkaan sattuu tai jos joku juttu jopa välillä vähän huolettaa vanhan vamman palautumisessa tai muussa. Mutta koskaan ei Jesse sitä kerro treeneissä niin, että se veisi toisilta onnistumisia pois vaan huolet ja murheet jaetaan kotona tai korkeintaan ystävien kanssa silloin tällöin. Yksikään treeni ei jää väliin, tai ehkä jää, jos on selkeästi kipeä tai todella alipalautunut, niin on mahdollista siitä vierestä mairitella ja vähän jopa saarnaamalla tälle mullipäiselle eli äärimmäisen itsepäiselle miehelle saada jotakin taottua läpi paksuun kalloon. Se on voitto jo sinänsä.

– Treeneissä mennään eikä meinata, eikä yhdestäkään haasteesta kieltäydytä. Keskustellen menee viikossa tuntikausia, kun Jesse käy läpi kehitystä vaativia asioita joskus hyvinkin pikkutarkasti, mutta yleensä hyvin kokonaisuuden hahmottaen. Suurin vahvuus painiessa on ollut ehdottomasti se, että kun Jesse näkee jonkun tekniikan, on se samantien kokeiltavissa ja sisäänajettavissa treeneissä ja hienosäätö alkaa oikeastaan samantien. Rohkeus, kunnioittava kuunteleminen kokeneempien puoleen kuitenkin pitäen omat vahvuudet mielessä, muurahaisen työmoraali sekä tasapainoinen elämänasenne ovat ehdottomasti Jessen vahvuudet kaikessa, mutta itse miehen takaa löytyy terve tärkeysjärjestys elämässä ja realismi siitä, että jos jotakin haluaa, on sen eteen tehtävä enemmän töitä kuin muut samaa tavoittelevat.

Mitä odotan Urholinilta 2020 ? Samaa mitä mies on tähänkin asti tehnyt, aktiivista ottelemista, vastustajien tason kovenemista, sekä toivottavasti vuoden loppuun mennessä mahdollisuutta otella myös Cagen ulkopuolella Euroopassa. Taidot ja rahkeet siihen kyllä riittävät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.